Betonipumppuautoa Laatikaisella ajava Vesa Tasanko eli Vesku päätyi alalle alun perin sattumalta. Vuosituhannen alkupuolella mitta tuli niin sanotusti täyteen putkitöissä. Mökkipaikkakunnalta löytyi kesätyö betonihommista. Mökiltä oli vain muutama kilometri työpaikalle ja hommia oli keväästä joulun tienoille, joten järjestely oli kätevä. Pari vuotta meni ”kesätöitä” tehden, mutta sitten oli aika siirtyä uusiin haasteisiin. Vesku sai töitä Laatikaiselta Pirkanmaalla, jossa viihtyi nelisen vuotta, kunnes oli aika jatkaa matkaa.
Hyvä meininki veti takaisin Laatikaiselle
Kaksi vuotta sitten alkoi taas vaihtelu kiinnostaa. Niinpä Vesku pirautti Laatikaisen Sepolle. ”Kysyin Sepolta, paljonko teillä on ukkoja hommissa. Seppo vastasi, että 50. Heitin siihen, että mitäs jos olisikin 51. Seppo kysyi saman tien, että koskas tulet”, Vesku kertoo virnistäen. Laatikaiselle oli mukava palata, sillä siellä oli jo valmiiksi vanhoja tuttuja ja hyvä meininki. Työmaalla on helppo toimia, kun tietää ja tuntee työkaverit ja heidän toimintatapansa.
Tuttu tekijäporukka, vaihtelevat työmaat
Nykyään monessa firmassa ja työmaalla työntekijät tulevat eri paikoista. Ei ole yhteistä työnantajaa, saati edes yhteistä kieltä. Se voi olla todella haastavaa etenkin, jos työmaalla sattuu jotain. Veskun mukaan erityisen hienoa Laatikaisella onkin se, että töitä tehdään pääosin omalla tutulla porukalla. Kuljettajat, pumppaajat, lattianvalajat ja muut tuntevat toisensa. Se tekee hommasta mutkatonta. Välillä pääsee myös kokeilemaan uudenlaisia hommia. ”Kalasataman tornitalo oli hyvä kokemus. Sellaista en ollut ennen ollut tekemässä, sai mennä vähän kuin uutena miehenä” Vesku kertoo.